Haluaisin niin          osata kirjoittaa ettei siitä tule              . Juuri tänne Sinulle. 

Olen viime aikoina tuntenut paljon aggressiota. Se johtuu hämmennyksestä, osittain, 

                osittain se johtuu vain siitä että inhoan ihmisiä

tiedäthän, kasvottomia ihmisiä

joiden määrite on ”hän joka syö purkkaa”

                        tai ”hän joka kertoo Raimon eturauhasvaivoista puhelimeen täydessä bussissa”

                        tai ”hän joka ei kykene kriittiseen ajatteluun” 

mikäli persoona syvenee siitä, lakkaan vihaamasta

mikä ei ole kenenkään etu - vähiten minun

Tässä yhtenä yönä kaikki oli kamalaa sillä läheisiä ihmisiä on kuollut viinaan jossakin kaukana

itkimme keskellä yötä humalassa keittiön lattialla

hän huusi käheällä äänellä ja minä pidin kiinni niin lujaa etten ikinä

painoin potkivat jalat maahan

otin huutavat kasvot käsiini

olin niin voimakas kuin vain juopuneena voi olla 

kaadoin luumuviinan lavuaariin ja piilotin pullon saunaan ettemme vahingossa

mietin naapureita sitten mietin että mitä vittua naapureista kun on kipu kuolleista 

se on kova kipu

luulen että olemme puhdistuneet hetkeksi

jäljellä on vain väsymys ja krapula ja suru

ja helpotus siitä että olemme toisillemme

läsnä

Nyt kun kerran aloitin, luulen että voisin jatkaa kirjoittamista

nähdään pian