Haluaisin niin osata kirjoittaa ettei siitä tule . Juuri tänne Sinulle.
Olen viime aikoina tuntenut paljon aggressiota. Se johtuu hämmennyksestä, osittain,
osittain se johtuu vain siitä että inhoan ihmisiä
tiedäthän, kasvottomia ihmisiä
joiden määrite on ”hän joka syö purkkaa”
tai ”hän joka kertoo Raimon eturauhasvaivoista puhelimeen täydessä bussissa”
tai ”hän joka ei kykene kriittiseen ajatteluun”
mikäli persoona syvenee siitä, lakkaan vihaamasta
mikä ei ole kenenkään etu - vähiten minun
Tässä yhtenä yönä kaikki oli kamalaa sillä läheisiä ihmisiä on kuollut viinaan jossakin kaukana
itkimme keskellä yötä humalassa keittiön lattialla
hän huusi käheällä äänellä ja minä pidin kiinni niin lujaa etten ikinä
painoin potkivat jalat maahan
otin huutavat kasvot käsiini
olin niin voimakas kuin vain juopuneena voi olla
kaadoin luumuviinan lavuaariin ja piilotin pullon saunaan ettemme vahingossa
mietin naapureita sitten mietin että mitä vittua naapureista kun on kipu kuolleista
se on kova kipu
luulen että olemme puhdistuneet hetkeksi
jäljellä on vain väsymys ja krapula ja suru
ja helpotus siitä että olemme toisillemme
läsnä
Nyt kun kerran aloitin, luulen että voisin jatkaa kirjoittamista
nähdään pian
