kupu ympärilläni naputtaa tahtia.
lasitkin ovat muovia. Minä en ole sellainen ihminen joka
tarvitsee muovilasin. kukaan ei hengitä, vessa tulvii, shampanjaakin on vielä jäljellä
joku heitti taas kolikon lasiini.
            minä aion juoda sen ykkösellä
            Hyvä minä. ai että
näin minä kuolen, hukkuen kuivaan huumaan
joku tippuu pöydältä syliini. Ei helvetti, ajattelen.
toinen syö nuudeleita kolmannen vatsalta ja minä vain suojelen lautasia, etteivät
menisi rikki, mutta näillä ihmisillä tietenkin on, - ja voi helvetti
             lautaset käsissä
             ajattelen että ei helvetti nyt
             minä en ole sellainen ihminen jota varten tarvitaan
      muovilasit.
      jotta voidaan sitten lukea guardianista
      tai joku kirjoittaa näytelmän
      enkä edes tiedä tämän nimeä, kyllä hävettää
ja lautaset käsissä minä ajattelen sinua ja toivon että
voi kunpa sinä olisit täällä.

Ensimmäiset (tekstit) ovat niin vaikeita. 

Ajattelin, että ehkä olisi helpointa että emme lainkaan kirjoittaisi ensimmäistä tekstiä

että joku toinen voisi kirjoittaa sen puolestamme, olisi kirjoittanut jo. 

Googlaan bukowskia, josko hän olisi sanonut jo kaiken

Hakutulos johdattaa anna-lehden verkkosivulle 

”Charles Bukowskin 10 rokkaavaa elämänohjetta” 

oksennan hieman suuhuni 

tämä maailma jossa elämme - 

täällä asiat luisuvat pikkuhiljaa niiden tämänhetkisiin uomiin

ja ikävä On todellista

opettelen olemaan näin, ja olen

mutta tule pian käymään

soita. kirjoita joskus