merkitsen työvuorot kiireellä mutta huolella - varma tunne siitä että kun vuoro lukee paperilla on raha jo lähes ansaittu 

peitän jo merkityt vuorot tarroilla jotka eisttävät muumipappaa tuutikkia nuuskamuikkusta 

ei niitä uusia räiskyviä kuvia

niitä vanhoja haaleita 

_

luen kirjallisuuden teoriaa ja tajuan että kynnykseni, vaatimukseni onnistumisen kunnianhimoisen kokonaisuuden merkityksen ymmärryksen viisauden ja ilmentämisen suhteen ovat käsittämättömällä tasolla - jopa itselleni 

kaadun niin helposti 

haluaisin olla tietoinen kaikesta mitä luon tavalla joka ylittää tietoisuuteni! 

(siinä on vihdoin järkeä!)

_

ajattelen hiljaisina hetkinä kantiksia joihin ehdin jo tutustua

leskinaista joka kikattaen osti prepaid-liittymän antaakseen numeronsa hurmaavalle internettuttavuudelle

karskean komeaa tatuoitua miestä joka aloitti tupakoinnin 11-vuotiaana

jolta kysyin, johtuiko se siitä että piti olla viileä

ainakin minusta tupakointi teki tosi viileen

17-vuotiaana 

_ 

Muistatko, kuinka sovimme että vanhempina kirjoitamme eepoksen 

jumalauta, mittaan ja kaikki siitä tulee teos!  

millä kielellä vai omalla - jota emme väitä universaaliksi koska nuoret vihaiset miehet on 

niin naiiveja 

toisin kuin - - 

ahh! 

Kieli ei pysty rakentamaan todellista yhteyttä, jos 

kahden ihmisen ymmärrys maailmasta on rakentunut 

olennaisilta osin 

eri tavoin 

vajavaisiksi 

Tästä syntyy yksinäisyys. 

on turvauduttava ruumiinlämpöön:

seksi on yhteydentunnetta - so. naurua yksinäisyyden kasvoihin 

kunnes on taas todellista

Turussa 20.2.2017 klo 22:06

Haluaisin niin          osata kirjoittaa ettei siitä tule              . Juuri tänne Sinulle. 

Olen viime aikoina tuntenut paljon aggressiota. Se johtuu hämmennyksestä, osittain, 

                osittain se johtuu vain siitä että inhoan ihmisiä

tiedäthän, kasvottomia ihmisiä

joiden määrite on ”hän joka syö purkkaa”

                        tai ”hän joka kertoo Raimon eturauhasvaivoista puhelimeen täydessä bussissa”

                        tai ”hän joka ei kykene kriittiseen ajatteluun” 

mikäli persoona syvenee siitä, lakkaan vihaamasta

mikä ei ole kenenkään etu - vähiten minun

Tässä yhtenä yönä kaikki oli kamalaa sillä läheisiä ihmisiä on kuollut viinaan jossakin kaukana

itkimme keskellä yötä humalassa keittiön lattialla

hän huusi käheällä äänellä ja minä pidin kiinni niin lujaa etten ikinä

painoin potkivat jalat maahan

otin huutavat kasvot käsiini

olin niin voimakas kuin vain juopuneena voi olla 

kaadoin luumuviinan lavuaariin ja piilotin pullon saunaan ettemme vahingossa

mietin naapureita sitten mietin että mitä vittua naapureista kun on kipu kuolleista 

se on kova kipu

luulen että olemme puhdistuneet hetkeksi

jäljellä on vain väsymys ja krapula ja suru

ja helpotus siitä että olemme toisillemme

läsnä

Nyt kun kerran aloitin, luulen että voisin jatkaa kirjoittamista

nähdään pian

yö paahtaa näitä turvonneita kasvoja vasten
olen jo oppinut ettei keskiviikkoisin nukuta

kupu ympärilläni naputtaa tahtia.
lasitkin ovat muovia. Minä en ole sellainen ihminen joka
tarvitsee muovilasin. kukaan ei hengitä, vessa tulvii, shampanjaakin on vielä jäljellä
joku heitti taas kolikon lasiini.
            minä aion juoda sen ykkösellä
            Hyvä minä. ai että
näin minä kuolen, hukkuen kuivaan huumaan
joku tippuu pöydältä syliini. Ei helvetti, ajattelen.
toinen syö nuudeleita kolmannen vatsalta ja minä vain suojelen lautasia, etteivät
menisi rikki, mutta näillä ihmisillä tietenkin on, - ja voi helvetti
             lautaset käsissä
             ajattelen että ei helvetti nyt
             minä en ole sellainen ihminen jota varten tarvitaan
      muovilasit.
      jotta voidaan sitten lukea guardianista
      tai joku kirjoittaa näytelmän
      enkä edes tiedä tämän nimeä, kyllä hävettää
ja lautaset käsissä minä ajattelen sinua ja toivon että
voi kunpa sinä olisit täällä.

Ensimmäiset (tekstit) ovat niin vaikeita. 

Ajattelin, että ehkä olisi helpointa että emme lainkaan kirjoittaisi ensimmäistä tekstiä

että joku toinen voisi kirjoittaa sen puolestamme, olisi kirjoittanut jo. 

Googlaan bukowskia, josko hän olisi sanonut jo kaiken

Hakutulos johdattaa anna-lehden verkkosivulle 

”Charles Bukowskin 10 rokkaavaa elämänohjetta” 

oksennan hieman suuhuni 

tämä maailma jossa elämme - 

täällä asiat luisuvat pikkuhiljaa niiden tämänhetkisiin uomiin

ja ikävä On todellista

opettelen olemaan näin, ja olen

mutta tule pian käymään

soita. kirjoita joskus